Olen viime aikoina miettinyt käsitöiden tekemisen mielekkyyttä. Alet osasyynä lie...

Joskus yömyöhällä käsitöitä väkertäessä tuntee itsensä vähintäänkin kaistapäiseksi, kun samankaltaisen vaatteen saisi alesta pilkkahinnalla. Toisaalta itsetehty on kuitenkin omaperäisempi, alkuperäistä mallia voi muuttaa ja valmista työtä tuunata mieleiseksi eikä näin ollen samanlaista helposti tule vastaan. Kuitenkin jälleenmyyntiarvo huolellisestikin tehdyllä vaatteella on lähestulkoon nolla, koska se on harrastelijan tekemä. Jos käsityöntekijältä loppuu veto kesken on vaarana työn ufoutuminen ja pahimmassa tapauksessa henkilö, jolle vaatetta on tekemässä ehtii kasvaa koosta ulos, lihoa tai laihtua tai malli ja väri on valmistuessa jo vanhanaikainen. Lapsille vaatteita tehdessä mielessä ehtii käydä voikukkatahrat, naulat ja oksat, joihin vaate voi jäädä kiinni. Kyllä se mieltä kirpaisee ja sydäntä riipaisee.

Kaikesta huolimatta sitä jaksaa ja jatkaa...